Muistoissa..

Tämä teksti on ollut mielessä tehdä, tarkoitus oli ehkä se tehdä jo ensimmäiseksi. Nyt sen aika tuli kumminkin vähän myöhemmin.

Ensimäiseksi, se tärkein ja rakkain.
Miss Jamila
lämminverinen ravihevonen
synt. 1990
Tamma

Jamma oli elämäni hevonen, se joka opetti kaiken mitä pieni nuori tyttö tarvitsee tietääkseen. Se opetti hevosen kunnioittamisen, nöyräksi menemisen ja ennen kaikkea rakkauden hevosia kohtaan. Ilman Jammaa en varmasti kasvattaisi tänä päivänä näitä poneja, se näytti kaikki alkeet tälle taipaleelle. Näinä vuosina Jamman poismenon jälkeen on hiljaisessa etsinnöissä etsinyt sitä toista, joka täyttäisi sen puuttuvan palasen. Vielä tänäpäivänäkään en sitä ole löytänyt, monta olen käynyt katsomassa ja kokeilemassa. Aina kaikille kyselijöille olen kertonut, että sitten meille tulee jäädäkseen iso hevonen, kun samanlaisen löydän. Eli EI KOSKAAN.

Jamma, se rakkaimpani karvakorva. Laukkaa niin maailman kauneinta kiitoa ikivihreillä, ehkä se välillä tekee myös pohkeeväistöjä. Tästä tammasta kertoo aina itse hymyssä suin.

Viimeinen pyyntö, Ole rakas vapaa <3

Specific's Marvel
Shetlanninponi
synt. 2015
Ori

Rokiksi nimetty pieni musta varsa, kaikista odotetuin. Tammamme Moonan varsa, jota hartaasti tehtiin ja toivottiin. Kaikki ei aina mene siten kun oppikirjoissa, vaikka siltä näyttäisikin. Moona varsoi nopeasti ja helposti, varsa pomppasi pystöön ja oli heti imemässä. Kaikki sujui hyvin, yhtäkkiä sen vointi heikkeni ja eläinlääkäri saapui. Kokonainen vuorokausi taisteltiin pienen miehen elämästä, joka lopulta päättyikin huonoimmalla mahdollisimmalla tavalla. Rokilla oli kehityshäiriö suolistossa, sieltä puuttui suolta. Tämä pieni ori jäi sydämmiimme, siellä se on Jamman hellässä huomassa.

Läikän-Lissu
Suomenhevonen
synt. 1999
Tamma

Tallimme ensimmäinen kaasuähky ja kohtalokkain. Ähky huomattiin tosi nopeasti, Lissu ei hirnunut päiväheinillä. Letkutusta, nesteytystä ja kipulääkkeitä. Monta tuntia kävelyä, yritystä saada kaasu pois neulan avulla, mutta ei mikään auttanut ja suoli kiertyi. Lissu päästettiin omassa tutussa kotipihassa viimeiselle matkalle. Hienon tamman elämä päättyi.

Tässä näitä facebookista kaivamia tekstejä, jotka on päivitetty niinä päivinä.

"Päästänyt en olisi rakkaintani,
en saanut hyvästellä.



Jos ajan saisin takaisin
sen meidän yhteisen retken.
Mitä siitä muuttaisin?
Vain sen viimeisen hetken.

Olisin tahtonut olla vierelläsi,
hellästi sylissä pitää.
Kulkea tukien kanssasi,
antaa voimia lisää."




"Eilen auringo painui taivaanrantaan.
Se päivän yöstä erotti.
oli tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastimme
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tälle laitumelle astelit.
kavioiden jäljet maahan jättäen, mutta nyt vain vie kenkämme jäljet talliin. Narun laskemme naulaan, sen päässä ei ystävä tullut kotiin enään.
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa"

Kotisivuilta löytyy listattuna meidän tallissa asustaneet hevoset. :)