Joulunavajaiset

Meidän tallin poneja oli viikonloppuna joulunavajaisissa kotihiiren tuvalla. Moona oli kärryponina ja Sara maskottina mukana. Lapset oli aivan haltioissaan näistä karvaturreista, jotka käyttäytyivät niin kultaisesti.

Moona oli normaali itsensä, ensimmäiset kaksi kierrosta oli vauhdikkaita. Lopulta se tajusi homman nimen ja alkoi käyttäytyä kuin normaali poni. Ei sen kanssa ole mitään ongelmaa ikinä, mutta sillä on ensimmäisillä kierroksilla aina mahdottomasti virtaa ja haluaisi vain ravata kokoajan.
Sara toimi ihanasti hoitoponina, homejuustoksikkin sitä yksi puhutteli värityksen takia. :)

Video tapahtumasta

Kuva; Kotihiiren tupa 

Riemukasta joulun odotusta kaikille! :)

Joulun odotus..

Yhdessä hyvää joulumieltä?


Meidän porukka haluaa osallistua joulumieltä toivottavien porukkaan..

Haluamme ilahduttaa yhtä perhettä tälläisellä pienellä tempauksella.


Etsimme omalta alueeltamme perhettä, joilla ei ole varaa lasten heppaharrastukseen, lapsia kiusataan koulussa tai lapsella on ollut paljon vastoinkäymisiä.


Tarjoaisimme perheelle mahdollisuuden ennen joulua käydä lasten kanssa meillä rapsuttelemassa, hoitamassa ja ruokkimassa poneja. (Liikutuskaan ei ole pois suljettu, kelistä riippuen.)


Myös kummiponi saattaisi löytyä meidän tallista perheelle. :)

(Eli lapsi/lapset saisivat käydä vuodessa muutaman kerran kummiponia katsomassa ja hoitamassa, seurata sen elämää ja kuulumisia. Varsojen syntymistä ja yhdessä voisimme päättää lasten kanssa kummiponin varsoille nimet.)


Alue;Kalajoki/Merijärvi/Alavieska + muut lähikunnat


Laita viestiä Specific's shetland ponies sivuille tai Jessica Karjalainen (jessica.karjalainen@luukku.com)


Viestejä keräämme 13.12.2016 asti, jolloin valitsemme viestien joukosta meidän mielestä tähän sopivimman perheen.


Haastamme mukaan myös muut tutut heppaihmiset <3


Iloista joulun odotusta kaikille!


Terveisin; Specific's väki

Muistoissa..

Tämä teksti on ollut mielessä tehdä, tarkoitus oli ehkä se tehdä jo ensimmäiseksi. Nyt sen aika tuli kumminkin vähän myöhemmin.

Ensimäiseksi, se tärkein ja rakkain.
Miss Jamila
lämminverinen ravihevonen
synt. 1990
Tamma

Jamma oli elämäni hevonen, se joka opetti kaiken mitä pieni nuori tyttö tarvitsee tietääkseen. Se opetti hevosen kunnioittamisen, nöyräksi menemisen ja ennen kaikkea rakkauden hevosia kohtaan. Ilman Jammaa en varmasti kasvattaisi tänä päivänä näitä poneja, se näytti kaikki alkeet tälle taipaleelle. Näinä vuosina Jamman poismenon jälkeen on hiljaisessa etsinnöissä etsinyt sitä toista, joka täyttäisi sen puuttuvan palasen. Vielä tänäpäivänäkään en sitä ole löytänyt, monta olen käynyt katsomassa ja kokeilemassa. Aina kaikille kyselijöille olen kertonut, että sitten meille tulee jäädäkseen iso hevonen, kun samanlaisen löydän. Eli EI KOSKAAN.

Jamma, se rakkaimpani karvakorva. Laukkaa niin maailman kauneinta kiitoa ikivihreillä, ehkä se välillä tekee myös pohkeeväistöjä. Tästä tammasta kertoo aina itse hymyssä suin.

Viimeinen pyyntö, Ole rakas vapaa <3

Specific's Marvel
Shetlanninponi
synt. 2015
Ori

Rokiksi nimetty pieni musta varsa, kaikista odotetuin. Tammamme Moonan varsa, jota hartaasti tehtiin ja toivottiin. Kaikki ei aina mene siten kun oppikirjoissa, vaikka siltä näyttäisikin. Moona varsoi nopeasti ja helposti, varsa pomppasi pystöön ja oli heti imemässä. Kaikki sujui hyvin, yhtäkkiä sen vointi heikkeni ja eläinlääkäri saapui. Kokonainen vuorokausi taisteltiin pienen miehen elämästä, joka lopulta päättyikin huonoimmalla mahdollisimmalla tavalla. Rokilla oli kehityshäiriö suolistossa, sieltä puuttui suolta. Tämä pieni ori jäi sydämmiimme, siellä se on Jamman hellässä huomassa.

Läikän-Lissu
Suomenhevonen
synt. 1999
Tamma

Tallimme ensimmäinen kaasuähky ja kohtalokkain. Ähky huomattiin tosi nopeasti, Lissu ei hirnunut päiväheinillä. Letkutusta, nesteytystä ja kipulääkkeitä. Monta tuntia kävelyä, yritystä saada kaasu pois neulan avulla, mutta ei mikään auttanut ja suoli kiertyi. Lissu päästettiin omassa tutussa kotipihassa viimeiselle matkalle. Hienon tamman elämä päättyi.

Tässä näitä facebookista kaivamia tekstejä, jotka on päivitetty niinä päivinä.

"Päästänyt en olisi rakkaintani,
en saanut hyvästellä.



Jos ajan saisin takaisin
sen meidän yhteisen retken.
Mitä siitä muuttaisin?
Vain sen viimeisen hetken.

Olisin tahtonut olla vierelläsi,
hellästi sylissä pitää.
Kulkea tukien kanssasi,
antaa voimia lisää."




"Eilen auringo painui taivaanrantaan.
Se päivän yöstä erotti.
oli tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastimme
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin
Niin monet kerrat tälle laitumelle astelit.
kavioiden jäljet maahan jättäen, mutta nyt vain vie kenkämme jäljet talliin. Narun laskemme naulaan, sen päässä ei ystävä tullut kotiin enään.
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa"

Kotisivuilta löytyy listattuna meidän tallissa asustaneet hevoset. :)

Virustako, EHV-1 ja EVA?

Blogi on ollut itsellä vähän unohduksissa muutaman päivän, kun kaikki aika ja mielenkiinto on suunnattu talliin. 

Meillä oli virus epäily tallissa ja olimme kaikki karanteerissa. Mini tamma Sara nosti kuumeen 40 asteeseen ja oli tosi apaattinen. Se on kantava ja kaikki eläinlääkärit olivat EHV-1 tai Virusarteriitin puolella. Nämä edelliset 11 päivää on ollut tuskan sekaisia hetkiä ja mieli on ollut erittäin maassa.
Välillä tuntui kaikki todella toivottomalta, eikä valoa näkynyt tunnelin päässä. Ensimmäisistä arvoista eläinlääkärit päättelivät sen olevan oikeastikin virusta ja siinä puhelussa tuntui erittäin paksu betoniseinä olevan itsellä vastassa. Ensimmäinen ajatus oli, että tähänkö tämä kaikki uurastus päättyy ja näinkö oikeasti elämä heittelee.

Siitä puhelusta seurasi paljon googletusta ja hirveästi puheluita ympäri suomea. Sitä etsi kaiken tiedon näistä taudeista, mitä ne tarkoittaa, mihin ne johtaa, selviääkö niistä, miksi niistä ei löydy paljon tietoa ja ennenkaikkea epätietoisuus. 

Tänään lopulta tuli se pelätty puhelu, jossa kerrotaan mikä meillä on. Eläinlääkärin sanoessa kaikkien virusten olevan negatiiviset, en tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Se tieto oli helpotus ja niin odotettu.
Saralla olikin bakteeri, mihin on hoidon saanut ja kaikki on jo normaalisti. Sara viilettää tällä hetkellä häntä tötteröllä pitkin tarhaa, kun pääsi sairastarhasta pois. Sen silmistä näki koko tämän ajan kaipuun muiden luokse, ettei se todellakaan halua olla erossa muista. 
Sitähän ei varmasti tiedä miten lääkitykset ovat vaikuttaneet varsaan, mutta meille tärkeintä oli saada Sara terveeksi ja omaksi itsekseen. Varsan tilanne selviää vasta kesäkuussa sen synnyttyä. Toivoa on terveeseen varsaan kumminkin paljon. 


Muut tallin ponit ovat olleet erittäin närkästyneitä ja vihaisia talli muutoksista. Vanhin rouva (Moona) on ollut kaikista vihaisin, se joutui muuttamaan toiseen karsinaan varatoimenpiteenä. Nämä päivät ovat olleet yhtä hampaiden kiristelyä, varsinkin tamman karsinan siivouksessa. Se on muuttunut täydeksi sikapossuksi toisessa karsinassa, tänään se pääsee onneksi omaan vanhaan tuttuun karsinaan ja toivottavasti muistaa taas millainen siivo on sille normaalia. 

Kännykkälaatu :(

Edeltävät 11 päivää ovat osoittaneet ketkä ovat oikeasti ystäviä ja keille voi kaiken tuskan vuodattaa ilman häpeää. Perheessä on vallinnut epätietoisuus ja vanhempi lapsi on joka ilta kysynyt, etteihän Sara kuole. Äitinä on ihana kertoa lapsille, että ponit on terveitä ja ne voivat hyvin.

Tämä koko tapahtuma on varmasti vahvistanut taas itseä enemmän ja tietoutta on tullut roppakaupalla lisää. Tästä kaikesta ei olisi kyllä selvinnyt ilman ihania ystäviä, tallityttöä tai perhettä. Olen ihanassa asemassa ja sain (saan) huomata, kuinka itsellä on maailman paras tukiverkosto.
Kiitos kaikki, te tiedätte keitä tarkoitan. <3

Käykääs peukuttamassa meidän sivuja!

Sisustusta, ponitätikö?

Meillä on ruusukkeet roikkuneet pitkin seiniä ja ovat keränneet pölyä aivan riittävästi. Viikonloppuna tuli inspiraatio ja sain aikaiseksi tehdä ruusukkeille oman paikan olohuoneeseen. 
Mitä tarvitsin tähän korin, pahvilaatikon ja kaksi ruuvia.
Kori seinään kiinni, pahvilaatikko sisään ja pokaalit pahvilaatikon päälle. Ruusekkeet koriin kiinni ja valmis. 
Seuraavaksi pitääkin ostaa uusi kori, mihin voi alkaa ruusukkeita laittamaan. Itse olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, kun en mikään luovin persoona ole. 

Tallillakin saatiin pienet laittamiset tehtyä ja kaikilta löytyy nyt suolakivitelineet ja oikean korkuiset ovet. Ginille laitoimme väliseinän takaisin, kun ei osaa olla isossa karsinassa ilman sotkematta. Pienemmässä karsinassa näyttää elo onnistuvan siististi. 

Ensimmäinen kerta tälle syksyä loimitusta oli eilen, kun satoi kovasti ja tuuli erittäin kylmästi. Vanhus ja mini odottivat portilla täristen päiväheinä aikaan, niin kaikki saivat takit niskaan. Loimesta ei oltu ilmeisesti samaa mieltä kaikkien kanssa. Nuorin oli halunnut rikkoa omaa loimeansa ja toinen nuorikko inhosi sitä vuolaasti. Heti illalla sisälle pääsyssä heitti piehtaroimaan ja sotkemaan itsensä.

Viime viikolla saimme paalitkin kotia, kun isäni suostui lähtemään ne kuorma-autolla hakemaan. Ihana tunne, kun tietää ettei tarvi paaleja kaukaa hakea vaan ovat nurkan takana kotona. Ihana isä, kaikista tärkein ja paras <3

Kivennäinen vaivaa myös päätä, Sara ei mielellään sitä syö. Nyt pitäisi keksiä uusi maittavampi kivennäinen käyttöön, joka sopisi tallin kaikille karvaturville.

Ensimmäinen kirjoittelu..

Kauan on miettinyt blogin tekemistä poneille ja omalle elämälle, mutten ikinä saanut aikaiseksi. Kaverini Krista (Blogi) sai minut ympäri tämän tekemään, mutta sillä onkin oikea työmaa opettaa käyttämään tätä. En ole hyvä tietokoneiden kanssa tai varsinkaan muokkailemaan yhtäkään kuvaa.

Esittelyyn;

Hmm, elikkä.. Täällä ruudun takana kirjoittelee tällainen vähän hömpsähtänyt ponikukkahattutäti, meillä siis kasvatellaan shetlanninponeja. Asustelemme Kalajoella, perheeseen kuuluu kaksi tytärtä ja aviomies. Poneja meillä on 4, joista 3 on tällä hetkellä kantavana. Kissoja meillä on 3 ja yksi koira.  Kaikista teen omat esittelyt erilliselle sivuille.

Blogi tulee varmasti sisältämään juttuja oikeastaan vain poneista ja tallielämästä, kesäisin varsoista tai näyttelyreissuista. Toivotan kovasti lukijoita hyppäämään mukaan ja antamaan vinkkejä, mistä tänne kirjoittaisi tai mistä haluaisitte lukea?

Linkkejä meidän muille sivuille löydät tästä: 

Kotisivut

Facebook Sivut

Mutta toivotan todellakin tervetuloa kaikille mukaan seuraamaan meidän riemukasta elämää! 

Jessica